Ylhäältä käsin säädetty laki ei anna yksilöille tarpeeksi vapaata liikkumavaraa valita juuri niitä luottamustehtäviä, joihin on pätevä ja joihin ensisijaisesti haluaa. Sukupuolen ei tule olla peruste päästä mihinkään milloinkaan.
Tästä pieni havainnollistava tarina: Kun ilmaisin halukkuuteni Kauniaisten kaupunginhallituksen varajäsenen paikkaan, kaksi keski-ikäistä valkoista miestä olivat valmiita antamaan oman paikkansa minulle. He eivät kuitenkaan voineet toimia näin, koska olin nainen ja tämä oli “miespaikka” – kuinka ironista. Tasa-arvohuolihan on yleensä yksinomaan naisen edun puolella.
Olisin ollut varmasti motivoituneempi kuin ehdokas, joka ei nähnyt samassa luottamustoimessa yhtä paljon arvoa kuin minä. Positiivinen syrjintä alkaa kostautua, ja tässä tapauksessa se vaikutti nuoreen aasialaiseen naiseen, “vähemmistöjen vähemmistöön”.
Todellinen vahinko positiivisessa syrjinnässä on, että se rajaa tolkullisten ihmisten välisiä sopimuksia ja aiheuttaa monelle kunnalle paljon käytännön ongelmia. Esimerkiksi pieniin lautakuntiin on lähes mahdotonta nimetä sekä pätevimmät että ”tasa-arvoisimmat” jäsenet. Joku rajautuu aina harkinnasta virkaan vain sukupuolen takia pois. Siksi ainoa kriteeri, jolla tulisi olla väliä, on henkilökohtaiset meriitit.
